Uuden yrittäjän työhyvinvointi

Yrittäjäksi ryhtyminen on usein suuri murros omaan tapaan tehdä työtä, ottaa vastuuta ja kehittää tietojaan sekä taitojaan oma-aloitteisesti. Ajankäytön hallinta korostuu – kaikkeen ei ole mahdollisuutta panostaa vaikka haluaisikin, eikä kaikkeen ole aina järkevää käyttää keskittymistään ja voimavarojaan (taloudellisista varoista puhumattakaan!). Samanaikaisesti vahva draivi saada yritystoiminta haluamalleen tolalle on suuri ja yrittäjä saattaa tehdä suuriakin kompromisseja sen suhteen, kuinka pitkälle on valmis venymään. Tässä kaikessa oma sekä lähimmäisten hyvinvointi voi helposti jäädä taka-alalle.

Tämä artikkeli ei keskity niinkään vapaa-ajan palautumisen mekanismeihin, vaan työpäivän aikaisiin tähdellisiin hyvinvointiin vaikuttaviin tekijöihin ja yrittäjyysfilosofiaan.

Hyvinvointi lähtee oman toiminnan tiedostamisesta

Uusi yrittäjä voi lähteä helposti liikkeelle hyvinvointinsa huolehtimisessa havainnoimalla ja tiedostamalla tämänhetkiset toimintamallinsa tehdä työtä ja yritystoimintaa. Noudatteleeko esimerkiksi työpäivän kesto ja jakautuminen vuorokaudelle jotain aiemmissa työtehtävissä opittua kaavaa (esimerkiksi tyypillinen kahdeksasta neljään -työ)? Voiko yritystoiminnan luonteen puitteissa muokata oman työnteon ajanjaksoja sen mukaisesti, milloin on esimerkiksi virkeimmillään, milloin on keskimäärin päivän luovimmat hetket tai milloin itseään toistavat perusrutiinit olisivat hedelmällisintä suorittaa. Jos vaikka havaitsee, että mielekkäin aika itselle tehdä työtä on aamupäivällä, kannattaa tuolle ajalle keskittää paljon ajattelua tai muuten paljon voimavaroja vaativat tehtävät.

Tiedostamista vaatii myös oma työn jaksottaminen. Erityisesti suurten työtehtävien jakaminen pienempiin osioihin ja siirtyminen loogisesti tehtävästä toiseen voi olla tapa toimia, jossa keskittyneisyys säilyy paremmin, eikä huomio jakaudu kymmeniin eri asioihin nostattaen lopulta eräänlaisen väsyneen “aivosumun”.

Multitasking kannattaa nykytiedon valossa unohtaa – se paitsi kuormittaa suhteettoman paljon voimavarojamme, niin se ei usein paranna lopputuloksen laatua ja mikä pahinta, ei säästä aikaa, vaikka jatkuva pöhinä tuntuisikin omasta mielestä tuotteliaalta. Tämän voi helposti kokeilla itse testaamalla viikon tai kaksi ilman multitaskingia, keskittymällä täysin aina yhteen työtehtävään kerrallaan.

Taukojen määrä ja laatu

Toiminnan tiedostamiseen työhyvinvoinnin näkökulmasta liittyy luonnollisesti taukojen määrä ja laatu. Kuinka pitkiä kertajaksoja työtä tulee paahdettua ilman taukoja? Koostuvatko tauot sisällä olemisesta kännykkä kädessä? Tämä on erityisen tärkeää luonteeltaan sellaisille, jotka tekevät ja kokevat pystyvänsä tekemään valtavat määrät työtä yhtäjaksoisesti.

Kehomme ja mielemme jaksavat vain tietyn määrän mielekästä ja laadukasta koko hyvinvointia ruokkivaa työntekoa, eikä halu suorittaa lisää ja paremmin sitä kovinkaan usein lisää. Perfektionistiset taipumukset on hyvä havainnoida ja selvittää niiden juurisyyt.

Taukoja kannattaa pitää joka tunti 5–15 minuuttia sekä pitkä lounastauko poissa samoista tiloista, joissa tekee työtä. Tauoilla kannattaa käväistä ulkona säästä riippumatta, elektronisten laitteiden käyttäminen kannattaa jättää minimiin ja antaa lepohetkille (mukaan lukien tarvittaessa lyhyet päiväunet) tilaa. Siirryttäessä tehtävästä toiseen, kannattaa myös ottaa 1–2 minuutin pysähdyshetki ennen kuin aloittaa seuraavaa tehtävää. Tällaiset mikrotauot ovat palautumisen ja keskittymis- ja ajattelukyvyn kannalta tärkeitä.

Moni varmasti miettii voiko tällaisella taukomäärällä saada mitään valmiiksi ja tehtyä! Kun taukoja on riittävästi, riittää voimavaroja tehokkaampaan ja aikaansaavampaan työntekoon tavalla, joka ottaa huomioon oman sekä läheisten kokonaishyvinvoinnin – ei vain sitä tuleeko lyhyellä aikavälillä loputon määrä työtehtäviä suoritettua (on hyvä tiedostaa, että yrittäjällä työtehtävät eivät tosiaankaan lopu koskaan). Rajojen asettaminen itselle voi olla haastavaa, mutta asiaa kannattaa lähestyä kokeilemisen kautta. Kahdesta neljään viikkoa kestävällä lisätyllä taukotoiminnalla näkee jo selvästi, toimiiko tapa itselle – tässä ajassa oma yritystoiminta ei kaadu eikä vahingoitu, vaikka pelko tästä saattaakin olla läsnä.

Verkostosta voimaa

Yrittäjille on tarjolla suuri määrä ilmaista sekä maksullista apua ja tukea. Muilta yrittäjiltä ja yrittäjäjärjestöiltä saa vertaistukea helposti kysymällä. Verkostossa on valtava määrä kokemusta ja tietotaitoa – tätä kannattaa hyödyntää. Kukaan yrittäjä ei pysty tekemään kaikkea, puhumattakaan siitä, että kaikkea voisi tehdä hyvin. Tässä olemassa oleva verkosto (tai uuden rakentaminen) voivat auttaa.

Ulkoistaminen on myös hyvä vaihtoehto, joka voi paitsi parantaa palveluiden ja tuotteiden laatua sekä myymistä, mutta myös vaikuttaa omaan kuormittumiseen. Ei kannata haalia kaikkia stressaavimpia työtehtäviä, etenkään jos niihin ei ole osaamista. Uuden opettelu tulee osana yrittäjyyttä, mutta on hyvin useita yritystoiminnan osa-alueita, joiden tehokkaaseen hallintaan voimavarat eivät riitä. Riittävän hyvä on tässäkin parempi kuin täydellinen, mutta ulkoistaminen on helppo (joskin tulee hintalapun kanssa) tapa nostaa yritystoiminnan laajuutta sekä laatua, jättäen ajan ja jaksamisen oman ydinosaamisen äärelle.

Yrittäjyys voi myös yritystoiminnasta riippuen olla välillä yksinäistä puurtamista. Sosiaalisten suhteiden ylläpito on laaja osa ihmisen hyvinvointia, joten muiden ihmisten kanssa toimiminen, yhteistyöprojektit tai ihan vain sosialisointi ovat tärkeitä. Jos yrittäjätuttuja ja asiakkaita ei vielä suuremmin ole, lukuisat yleiset ja eri toimialojen yhteistapahtumat ja kokoontumiset ovat lähes viikoittaisia. Seuraa on siis tarjolla!

Arvoperustainen hyvinvointi

Omien motivaatiotekijöiden sekä arvojen itselleen kirkastaminen on oleellinen osa pitkäjänteistä hyvinvointia yrittäjyydessä. Onko yritystoiminnan takana halu esimerkiksi vapauteen, riippumattomuuteen, nopeaan rahan tekemiseen, muiden ihmisten ja yhteisön vilpittömään auttamiseen, ympäristön vuoksi toimimiseen tai johonkin muuhun perusmotivaatiosta kumpuavaan? Seuraavaksi voi miettiä, tukeeko oma parempi hyvinvointi tätä tavoitetta. Usein oman ja läheisten hyvinvoinnin vähäinen huomiointi johtaa heikentyneeseen yritystoimintaan, vaikka aika ja energiankäyttö yrityksen kanssa toimimiseen hieman lisääntyisikin.

Omien tärkeimpien arvojen pohjalta toimiminen selkeyttää yritystoimintaa ja sen tavoitteita, rönsyily toiminnassa vähenee ja päätöksenteko helpottuu. Arvojen mukainen päätöksenteko ei jätä raskasta henkistä taakkaa harteille, jonka arvoista lipsuminen usein tekee hyvin pitkäksi aikaa. Arvoista lipsuttaessa työnteossa voi olla jatkuva sisäinen moraalinen ja henkinen konflikti. Arvojen mukainen toiminta tuo siis yritystoiminnan linjaan muidenkin elämänvalintojen kanssa, eikä yritystoiminta ole enää muusta elämästä erillinen kokonaisuus, jota tehdään “yritystoiminnan omilla säännöillä”. Tämä jos jokin näkyy myös hyvinvoinnissa.